Tuo äskeinen postaus oli vaan joku hetkellinen mielijohde. Nyt asiaan. Eli olin mummolassani viikonlopun, ja mukavaa oli, tottakai. Tästäkin ihmeestä teen postauksen.
LAUANTAI: ennen kuin tuli lähtö, joka tuli siis siinnä viiden aikaan, käväisin juoksemassa tuossa lähi metsässä. Siellä siis laukoin pää kolmantena jalkana.
Lähtö tuli siinnä viiden maissa. Mummolani on sellaiset 81 kilometrin päässä keskustasta, joten matkahan kesti lähelle paria tuntia. Meidät kyyditsi siis Late, juuri ajokortin saanut serkkuni.
Kun maihin päästiin, pinkaisin heti tarhalle. Eipä sitä ponia siellä näkynyt. Menin sitten sisälle talliin, ja sieltähän se poni löytyi. Työnteli päätään karsinasta. Hipaisin sen turpaa ja juoksin sisälle vaihtamaan vaatteita. Sitten vain hevosenhoito hommiin.
Saatuani Lenan hoidettua, asetuin taloksi. Älkääkä ottako kirjaimellisesti, pyydän. Katsoin siinä sitten sen jonkun putouksen spesiaali hommelin mummoni ja veljeni kanssa. Late oli muurautunut huoneeseensa. Kyllähän se valillä tippa linssiin työntyi, kun katseli niitä raasuja pikku lapsia, joita vaivasivat ties minkälaiset AIDS:it ja hölömölöt.
SUNNUNTAI: aamulla sain inspiraation laittaa Lenan karsinan uuteen kuntoon. Nostelin siis kaikki kuset ja paskat ulos karsinasta ja vein ne lantalaan (jos sitä tallin takaista paskaläjää voi sellaiseksi sanoa). Sitten innostuin hommasta ja kippasin karsinasta kaikki purut pois. Ja sitten uutta tilalle.
Lenaa näytti niin kovasti haluttavan jaloittelemaan (ramppasi tarhassaan äänekkäästi hörähdellen, miten se tekee aina osoittaessaan haluavansa mennä joko sisälle talliin tai jaloittelemaan) oli minun järjestettävä neidille pieni kävely, johon sulloin mukaan myös ravia. Saakin ihan tosissaan juosta että pysyy Lenan edellä (tai edes vierellä), vaikka täyttääkin toukokuussa 31. Johtuukin varmaan siitä, että tämä on ex-ravuri. Kierrettiin sellainen rata, joka oli tarkoitettu poroilla ajamiseen. Sitten käytiin poroaidoilla mutka. Vein sitten mamman takaisin tarhaansa. Palkkioksi annoin tälle omenamehua, ja hyvin näytti kelpaavan. En kyllä tiedä, että oliko tuo hyväksi Lenan vatsalle..
 |
paaluilla tarkoitan siis nuita valkeita palleroita.
EN OMISTA KUVAA, kopioin sen googlen kuvahausta. |
Aamupäivällä kävin sitten paaluilla leikkimässä. Onnekseni enoni ja pappani olivat kasanneet paaluja päällekkäin, joten pääsin kiipeilemään. Tuli sitten rohkaistua itseäni, ja hypin päällekkäin kasattujen paalujen päältä lumihankeen. Pudotusta oli siis hieman yli pari metriä. Ensimmäisellä kerralla taisi joku miniverisuoni katketa päässä, kun kuului sellainen hauska naksahdus tuolta takaraivosta. Tulin nimittäin alas melko huonosti. Suorastaan surkeasti.
Illalla Late käytti minua moottorikelkkailemassa. Mentiin taas nopeutta 115, kyllähän siinä korvat jääty. Ja naama. Menin siitä sitten suoraan lämpöiseen talliin, laittamaan Lenan sisälle. Harjasin tämän ja puhdistin siltä kaviot.
Kun olin selvinnyt sisälle, paistoin vohveleita. Suklaa ja "vanilja".
Sinä iltana ihastuin liptonin metsämarja- ja passionhedelmä -teehen.
Siitä illasta lähtien litkin teetä sitten aamut ja illat. Nyt olisi suunnitelmissa
taivutella isä ostamaan teetä meille.
Ja tietenkin juuri nuita kahta teetä.
MAANANTAI: käytiin sitten minä, Late, Jere ja enoni makkaraa paistamassa eräällä laavulla. Laavu oli minulle jo ennestään tuttu, oltiinhan käyty siellä ennenkin melkein samalla porukalla. Innostuttiin sitten Laten kanssa kiipeilemään tämän laavun katolle, ja niinhän siinä kävi, että minä pääsin ylös ensimäisenä, olihan Late minua ainakin 40 kiloa painavanpi. Hän tuli sitten perässäni katolle. Koska Late ehdotti minua hyppäämään alas katolta, tein sen. Tulihan katolta laskettua sitten mäkeäkin.
Minua ärsytti suunnattomasti, kun makkaran puolikkaani lensi nuotioon kun sitä vaivalla ja rakkaudella paistoin. Sitten minua ärsytti sekin, kun minun tee-nautintoni meni pieleen. En jaksa selittää miksi, se kiinnostuksen multihuipentuma säilyköön omana salaisuutenani.
Ennen makkaran paistoa päästiin poroajelulle. Oikeastaan minä en sinne päässyt, koska tämä poro, jolla meidän piti mennä kierros pellolla laukassa, ei ollut tottunut tuntemattomiin ihmisiin, ja pinkaisi vauhtiin kuin tuli perseen alla. Miehän lensin sit kyylistä. Iisak sentään kulki kiltisti, ja pysyin kyydissä. Okei, kierros tehtiin kävellen. Vieressä on viime kerralla otettu kuva Valkosta, jonka kyydistäsiis putosin.
TIISTAI: Tein vaniljakiisseliä.
Ohjeen kopioin jostain, enpäs muista mistä, tosin tein puoltetun määrän. Ja kyllä, tuo vieressä oleva kuva on otettu tästä ihmeellisestä reseptistä. Annostelin mönjän kolmeen astiaan, ja päälle lusikoin vadelmahilloa. Olisin kyllä kernaasti syönyt koko mönkin itse, mutta olkoot sitten näin. Minun piti siis jakaa kiisseli Laten ja Jeren kanssa. Ennen kiisselin tekoa hoidin taas Lenan sisälle. Hoidin ja tein venytysharjoituksia.