Eli siis mietin tässä käsitteitä/väitteitä, joita ihmiset usein käyttävät. Annoin niille oma kantaiset vastaukseni. EN YRITÄ OLLA MIKÄÄN MAAILMAN PARANTAJA, mutta tahdon nyt vain sanoa oman mielipiteeni. Ja se, että minulle tullaan sanomaan jotain nuista väitteistä, ei todellakaan merkitse minulle mitään. Ehkä hieman naurattaa?
"Jos saat kokeesta kympin, olet hikke"
- En. Jos saan ysin, en ole hikke. Olen vaan nähnyt koetta eteen vaivaa, mutta se ei tarkoita sitä, että olen hikke. Ajattelen vaan tulevaisuuttani, kun en viittis olla mikää pummikaa.
"Jos puhut koko ajan, olet ADHD"
- Hahaha, joo. Ei. Ehkä olen vaan innoissani jostain asiasta, tai minulla haluttaa puhua. Ja mitä sitten, jos ihminen onkin ADHD? Ja minähän en siis ole ADHD, mutta ei minulla mitään niitä vastaankaan ole.
"Jos pukeudut eri tavalla, kuin muut, olet outo"
- Ehkä en vain viihdy samallaisissa vaatteissa, kuin muut? Ehkä tahdon olla oma itseni.
"Jos meikkaat, olet lissu"
- En, tahdon vain korostaa silmiäni, mutta en minäkään aina meikkaa. Okei, se on mielestäni aika säälittävää, että meikataan tyyliin joka paikkaan, esim. kauppareissullekin. Minua vaan alkaa niin naurattaa. Ja se, että laitetaan kaiken maailman meikkivoiteet, puuterit, eriväriset kajaalit ja luomivärit ja oikee tekoripset siihe viel lisäks.
"Jos et meikkaa, olet ruma"
- Jaa. No sepä ei minua kiinnosta. Oleppa sinä sitten se kauniinpi ja ahtaa naamas täyteen vaikka sian paskaa, jos luonnollisuus ei kelpaa. Mielestäni ihmiset, jotka eivät meikkaa, ovat kauniita ja persoonallisia. Toki niitäkin on, jotka meikkaavat ja ovat kauniita. Sellaisia ovat ihmiset, jotka osaavat meikata hallitusti.
"Jos et uskalla tehdä jotain pahaa, olet nynny"
- Voi vittu mie aina repeen tollasile kommenteile. En ees vaivaudu. (:
"Jos et polta tupakkaa, olet nolo"
- Ajattelen omaa parastani. Onko viisasta pilata keuhoja sen takia, että haluaa olla kovis? Tupakan poltossa ei ole MITÄÄN kovaa. Nykyään taitaa olla jo aika oman laatusta olla polttamatta.
"Jos et seurustele, olet nolo"
- Niin vai. Mulla ei kiinnosta vähääkään pojat. Ehin seurustella vanhempanakin. Sitäpaitsi, eine tällaset 11-14 seurustelut oo mitään. Sitä tykätään muka nii paljo, mut sit vanhempana vaa nauretaa ajatuksellekki.
Kirjoittaessa tätä heräsi kysymykset: Miksi ihmisten ei anneta olla omanlaisiaan? Miksi aina pitää esittää?
Toivon, että itsekin aloitte miettimään, pitääkö aina olla joku muu? Miksei voi vaan hyväksyä itseänsä sellaisena mikä on, eikä tehdä niin kuin muutkin?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti