torstai 23. toukokuuta 2013

Vitun lentävä mursu

Joo, eli tämä postaus koskee keskiviikkoa, eli eilistä, jonka vietin Millan kanssa. (:
   Eli kouluhan loppu 14.30, ja siitä sitten mentiin Millalle. Siellä sitten syötiin, ja tämmöstä ja tommosta. Paitsi tommostai, tai semmosta.
   Siitä sitten käytiin meillä. Rahat ja hiusten laittoa, jou.
   Mentiin sitten rannalle, siellä sitten juotiin Millan rahoilla ostamaa muumilimua ja syötiin jäätelöä. Järkytyin, kun sain tietää, että minttu -jäätelöä ei enää ole varmaan ollenkaan, ainakin näin se yks naikkonen hianos kopis sano, yhy. ):



Joo, eli käytiin ennen rannalle menoa hakemassa jäätelöä, ja koska minttua ei siis ollut tarjolla, otin vanhanajan-vaniljaa, hehee. Rannalla sitten arvosteltiin muita, varsinki tyttöjä ja jotai ganstereita. Naurettii;

Minä: *ajattelee* ois aika kivaa mennä istuun tonne kalliolle
Milla (noin puolen minuutin päästä minun ajattelustani):  tuolki joitai ganstereita kalliol istuskelemas
Minä: Olin just miettimäs et ois aika kivaa mennä istuun tonne kalliole... :DD':

   Noin tunnin, parin päästä kyllästyttiin istuskeluun, ja lähettiin sitten polkeen Prismale. Ei, cittarille. Ja okei, Milla lähti, mie istuskelin. Matkalla kisattiin sitten sellasen rullaluistelijan kans. Okei, Milla kisas, mie kannustin (...Kannustin, rly?). Sitten mentiin ojaan. Okei, Milla meni, mie en. Okei, no ei sentään. :D
   En jaksa selittää viittä minuuttia siitä, kuinka seikkailimme kaupassa, joten antaa olla. Selvittiin sieltä kuitenkin mukanamme kaksi Twix-patukkaa. Sitten Ounaspaviljongille.
   Siellä sitten juostiin vedes, heitettii läppää (esim. viidestä kolmekymppisestä pojasta heitin läpän: "nyt tänne tullee neekerti bedareita", ei nyt ihan tarkalleen tolleen ollu, mutta jotenkin tolleen se meni) ja tämmöstä. Joo, tulihan se aika lähteäkin, ja pyysin Millaa nostamaan minut eräälle penkille, joka oli musta noin 1,5 metrin päässä minusta, ja itse jo käsillä nojasin siihen tuoliin, eli toisin sanoen venyin silleen typerästi. No, Milla sit tuli mun vieree, ja nosti mun jalkoja silleen, että olin tavallaan puoliksi ilmassa, käteni pitivät kiinni edelleen tästä penkistä. Alettiin nauramaan ihan hulluna, sanoin sitten: "mie olin ku joku vitun lentävä mursu". x''D Siitä siis tuo otsikkokin. En tosiaankaan tiedä, mistä se tuli.
   Kotimatkan ajan leikin pocahontasta. Minulla oli siis viltti harteilla, joka laahas melkeen maata, vaikka istuinkin pyörän tarakalla, sit siit tuli reunoista sellaset hienot hapsut. Pocahontasta tuli mielee;


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti